Hei!

Hei ja tervetuloa tänne blogiini.

Nimeni on Micaela ja olen 20 vuotta vanha tyttö.

Tähän alkuun voisin esitellä itseni lyhyesti. Fyysiseltä olemukseltani olen noin 170 cm pitkä ja hoikan mallinen tyyppi jolla on pitkät ruskeat hiukset ja vihreät silmät. Näin talvella tykkään pukeutua hameisiin ja isohkoihin puseroihin, vaikka ylläni näkyy myös tiukat farkut ja kauluspaidat. Kesällä lempparini on farkkusortsit ja painautustoppi. Valkoiset Converset ovat luottokenkäni, ne jalassa olo on kuin kotona.

Luonteeltaani olen iloinen ja energinen. Puhelen mielelläni niitä näitä ja joskus juttujen taso on niin alhainen että minut voisi luokitella 5-vuotiaaksi. Minulla on aina nauru lähellä, vaikka omaankin paljon temperamenttia. Tylsistyn nopeasti enkä jaksa kovinkaan kauan keskittyä asioihin jotka eivät innosta.

Koska tämän blogin nimi kuitenkin on "Micaela ratsailla" mikä vahvasti viittaa siihen että tänne tulee enimmäkseen ilmestymään hevosiin ja ratsastukseen liittyviä kirjoituksia olisi varmaan myös hyvä kertoa hieman hevostaustastani ja missä tällä hetkellä olen ratsastuksessani.

Olen ratsastanut aivan pienestä pitäen. Äidillä oli silloin oma hevonen ja lähdimme aina siskoni kanssa innokkaasti mukaan tallille. Ratsastustunnit aloitin 4-vuotiaana ja oman ponin sain 9-vuotiaana. Sille tielle sitten jäinkin. Kouluratsastusksesta muodostui se oma laji ja olen kilpaillut aktiivisesti 12-vuotiaasta asti. Parhaisiin tuloksiin voi laskea poni SMien 10. sija ponilla nimeltä Marshland Shandy, Juniori cupin 4. sija Karino S:llä ja viime vuoden 4. sija nuorten ratsastajien SM:kisoissa Carry Jr.lla.

Viime vuosi oli minulle ratsastajana tuloksien kannalta paras. Carry Jr.lla päästiin hienoihin tuloksiin sekä SM kisoissa että Finnderbyssä kansainvälisissä luokissa. Meidät nimetiin PM-joukkueen varasijalle ja minusta tuntui että ainoastaan taivas oli rajana tätä kilpailukautta ajatellen. Haaveni kuitenkin murskattiin kun Carry jouduttiin lopettamaan ähkyn takia 30.6.2013. 

Carry vuoden SM kisoissa

Carryn kuoleman jälkeen olin todella hukassa. Elämästäni oli viety pohja ja turva ja koko ratsastusharrastukseni oli yhtäkkiä aivan sekasin. Pari viikkoa olin todella kateissa enkä tiennyt mitä tehdä. Kävimme kaksi viikkoa Carryn poismenon jälkeen katsomassa Falsterbo Horse Show kisoja Ruotsissa siskoni ja parhaan kaverini kanssa. Seurailin kouluratsastusverryttelyä, tunnustelin tunteitani ja mietin. Tunsin miten sydämeni veti minua hevosten pariin, että en vielä ollut valmis luopumaan tästä. Että minä olin jo niin hyvällä tiellä, että en voisi niin helpolla vain luovuttaa. Että minä halusin ratsastaa, että minä halusin elää hevoselämää. Kun vihdoin tein päätökseni, että haluan jatkaa hevosten parissa, oloni oli todella helpottunut. Olin tehnyt valintani, olin valmis jatkamaan.

Tämän johdosta hevosenetsintäprosessi lähti käyntiin ja syyskuun lopulla 7-vuotias tamma nimeltä High Heelz Firfod nousikin hevosautosta tallinpihaan. Lempinimeltään Ronja on iäkseen todella raaka, mutta hän omaa aivan mielettömän paljon potentiaalia ja hän on minulle tällä hetkellä juuri se oikea hevonen. Luonteeltaan hän on hieman ujo ja itseensä vetäytyvä, mutta päivä päivältä hän muuttuu sosiaalisemmaksi. Tavoitteeni tälle kaudelle on päästä opettelemaan Ronjalle kilpahevosen elämää ja kouluttamaan Ronjaa eteenpäin jotta hän ensi kaudella voisi jo kilpailla vaikeissa luokissa. 

Ronja ja minä pari viikkoa sitten

Tästä tuli nyt kilometrin pituinen aloitus, toivottavasti se ei haittaa. Jos jokin jäi vaivaamaan mieltä, niin saatte mielellään laittaa kommentia. Lähiakoina pyrin saamaan ylös esittelyt sekä minusta että Ronjasta erillisille sivuille, joista niitä on siiten helppo lukea.Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetuloa.